{"id":1435,"date":"2019-05-07T11:41:44","date_gmt":"2019-05-07T08:41:44","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=1435"},"modified":"2019-05-07T11:41:44","modified_gmt":"2019-05-07T08:41:44","slug":"tassa-hetkessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=1435","title":{"rendered":"T\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4"},"content":{"rendered":"

Vuosi on tullut taas pyk\u00e4l\u00e4\u00e4n, jossa k\u00e4sill\u00e4 ja syliss\u00e4 on sanataidekoululaisten yhteistekstikokoelman toimittaminen. Puuha kuuluu ty\u00f6nkuvani kiistattomiin herkkupuoliin, sill\u00e4 pienten ja hiukan isompienkin lasten tekstien lukeminen avaa ikkunan aina uusiin mielenpolkuihin ja tekee yleens\u00e4 ottaen selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4ntuuliseksi. Runoissa ja tarinoissa n\u00e4kyy keksimisen ja kirjoittamisen ilo, mielikuvituksen leimuavat v\u00e4rit ja vapaasti tanssahteleva huumori. T\u00e4llaisena on sanataide parhaimmillaan: kesytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja leikkis\u00e4n\u00e4, aitona ja tuntuvana.
\n
\nKuten joka vuosi, my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 kertaa antologia on aina omanlaisensa persoona. T\u00e4m\u00e4nvuotinen kokonaisuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy minulle kujeilevana ja arvoituksellisena olentona, joka piileskelee pysyvi\u00e4 teemaluokituksia. Se on kuin v\u00e4ri\u00e4 jatkuvasti vaihtava teleporttaileva kev\u00e4tmennink\u00e4inen tai sukkelanliukas aaveankerias, jota on turha kuvitellakaan saavansa kiinni tarkempaa m\u00e4\u00e4rittely\u00e4 varten.
\n
\nTekstikokoelman esipuheessa Lumottujen sanojen<\/em> t\u00e4m\u00e4nvuotiset kummikirjailijat ja Revi se<\/em> -runokirjan kirjoittajat Kaisa Happonen<\/strong> ja Karri Paleface Miettinen<\/strong> kannustavat mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sanoja, j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n ne uudestaan, l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 odottamattomista paikoista ja innostumaan niiden voimasta. N\u00e4in muutetaan maailmaa, ja luodaan uusia.
\n
\nJa niin opin j\u00e4lleen uutta: miten tehd\u00e4\u00e4n huonekasvi, millainen on maailma viidelt\u00e4 aamuy\u00f6ll\u00e4, miss\u00e4 vihainen kopiokone mahtaakaan lillua. Saan tiet\u00e4\u00e4 uusista sienilajeista (oletko koskaan kuullut Pakkastatista<\/em> tai Myrskym\u00f6rskyst\u00e4<\/em>?), p\u00e4\u00e4sen hetkiin, jolloin meri tuudittaa uneen, j\u00e4nikset puhuvat ja karhut itkev\u00e4t. Karaten keksij\u00e4 j\u00e4\u00e4 kuitenkin arvoitukseksi.
\n
\nMonivivahteisuus ja yll\u00e4tyksellisyys saa minut p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi kokoelman nimen kanssa. Liikaa vaihtoehtoja! Nappaisinko sen ajan kulumisesta, unimaailmoista, kummallisista sattumuksista, tunteiden aallokoista vai sanataiteesta itsest\u00e4\u00e4n? Lopulta mieleni istahtaa sanaparin p\u00e4\u00e4lle, joka sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaiken olennaisen.
\n
\nT\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4.
\n
\nSiihen mahtuu kaikki. Sin\u00e4, min\u00e4, sanat, maailma. El\u00e4m\u00e4n lukemattomat sivut.
\n
\n
\nRiika<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"